Off-season eli virallisemmin kehityskausi alkaa olla kohta mun osalta taputeltu ja on aika siirtyä kisavalmistautumiseen, dieettiin ja vielä vähän säännöllisempään elämään. On myös aika pohtia, mitä on saanut aikaan tässä vajaan vuoden aikana. Viime joulukuussa aloin miettiä seuraavaa kisaamista heti, kun MM-kisojen palkintojenjaosta hyppelehdin onnesta soikeana takahuoneeseen. Reissusta palauduttuani pidettiin kotona perhepalaveri asiasta ja vaihdoin pari sanaa Sensein kanssa, niin jo oli uudet suunnitelmat tehty. Nyt tätä suunnitelmaa ja sen toteutusta voi vähän arvioida, kun ollaan vähän niin kuin puolivälissä matkaa.

Urheilijuus on mulle sitä, että tehdään suunnitelmat kehitystä silmällä pitäen, arvioidaan matkan varrella, miten menee ja pitääkö jotain muuttaa. Kilpailuissa tehdään aina paras mahdollinen suoritus. Silloin pitää tuntua siltä, että mitään ei olisi voinut tehdä sen hetkisissä olosuhteissa ja niillä resursseilla paremmin. Kilpailun jälkeen on aina löydettävissä (paljon) parannettavaa ja se on tämän homman suola.

Mä mietin joka ilta sitä, olenko sinä päivänä tehnyt kaiken niin hyvin kuin mahdollista. Kun yksi muutaman viikon treenijakso on ohi, arvioin, miten se meni ja pitäisikö seuraavassa tehdä jotain eri tavalla. Näitä kun vuosien saatossa on seurannut, on huomannut, mitkä jutut toimii ja mitkä ei. Tiedostan myös sen, että kokonaisuutta kun ajattelee, tietty rentous elämässä on vain hyvästä enkä todellakaan soimaa itseäni, jos joskus herkuttelen tai valvon myöhempään vaikka siskojen kanssa turisten, kun harvoin nähdään :) Dieetillä kuitenkin valvomiset ja herkuttelut jää, kun muokataan ohjelmasta tarkkaa ja palautuminen on entistä tärkeämpää.

No miten tämä kehityskausi on sitten mennyt? Melko hyvin. Olen saanut tietyiltä osin myös kehitystä aikaan, muuten ei olisi järkevää lähteä seuraavaan kisakauteen. Vuosi sitten päätin, että seuraavissa kisoissa esiinnyn paremmin ja selkään, olkapäihin ja vatsalihaksiin on saatu kehitystä, ja niitä olen nyt priorisoinut enemmän kuin aikaisemmin. Samalla, kun arvioin tätä vuotta bodyfitness- kehityksen kanalta, totean myös, että elämässä ei tanssita vaan koko ajan ruusuilla. Muutaman kerran murheet ja huolet ovat saaneet mut vaihtamaan treenisalin rauhalliseen lenkkiin tai pelkkään olemiseen. Mua vaivasi tässä syksyllä reilun kuuden viikon ajan jälleen niveloireet sekä hiukan alavireinen olo, joiden johdosta ehdin jo yhdessä labrakokeessakin käydä. Nämä vaivat sai mut himmaamaan treeniä ja pitämään suunniteltua pidempiä lepo- ja kevennettyjä jaksoja. Selitystä ei äkkiseltään löytynyt, ja vaivat hävisivät, joten ainakin uskottiin niiden johtuneet jostain virustaudista. Nyt toivon voivani valmistautua terveenä ja suunnitelmien mukaan. Tästä se taas lähtee, kohti ensi kevättä.