Maaliskuu alkaa olla taputeltu ja entistä vauhdikkaammin kevättä kohti mennään. Monella, itseni mukaan lukien ajatukset eksyvät tämän tästä tulevaan; kisoihin ja niihin liittyvään suunnitteluun, työkuvioihin sekä lomareissuun, jolloin saa nollata pään, antaa kropan täydellisesti rentoutua ja nauttia olosta rakkaiden kanssa ihan rauhassa.

Muistutan itseäni tosi usein siitä, että ymmärtäisin myös nauttia jokaisesta päivästä ja kokea läsnäolevana pienet arkisetkin asiat; aamun heräämisen, hyvän huomenen toivottamisen, lasten ja mieheni lämpimän halauksen ja keskustelut perheenjäsenten, asiakkaiden tai työkavereiden kanssa. Oman kehon ja olotilan. Kannattaa välillä pysähtyä, ja tiedostaa omat tuntemukset ja ajatukset. Juoksevatko ne huomisessa tai muistelevatko eilistä? Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Niin kliseistä, mutta niin totta! Olen itse havainnut käytännössä, että sellainen oma sisäinen meno ja myllerrys rauhoittuu, kun keskittyy käsillä olevaan hetkeen tai tekemiseen. Läheskään aina se ei onnistu, ja bongaan vilistävät ajatukseni vaikkapa tilanteessa, jossa lapseni haluaa kertoa jotain. Mutta olen kehittynyt tässä ja se on hieno huomata – tulee rauhallisempi olo.

Aika rauhallisesti olen suhtautunut mielestäni myös tähän kisaprojektiin. Luotan, että peili, kroppa, oma olotila ja tietysti kokemus kertoo, mitä siirtoja ruokavalion, levon ja treenien suhteen kannattaa tehdä. On todella palkitsevaa huomata, että homma toimii. Tietystikään tällaista tilannetta en voi pitää itsestään selvänä; jotta kisavalmistautuminen sujuu mahdollisimman hyvin, on olosuhteiden oltava kunnossa. Stressi kun on pahin vihollinen kisadieettaajalle. Olen siksi(kin) ihan mahdottoman kiitollinen Timpalle, joka ymmärtää täysin mun olot ja aivoitukset kisaprepillä, ylipäänsä tukee mua kisaamisessa ja kaikessa siihen liittyvässä, eikä mun koskaan tarvitse potea huonoa omaatuntoa treenaamisesta. Samoin meillä on tytöt omalta osaltaan mukana tässä projektissa; voisi jopa sanoa, että äipän preppi- ja kisahommat on heille jo ihan normaalia arkea (toki he odottavat myös kovin, että tulevalla lomalla päästään yhdessä nauttimaan hotelliaamiaisista ja voin herkutella vapaammin heidän kanssaan) 

Toinen asia, josta olen äärimmäisen kiitollinen ja onnekas, on mun muut tukijat. Uskomatonta, miten sydämellisesti muutamat yrittäjät ovat lähteneet tukemaan mun tulevia kisakustannuksia. Olen aika paljon ja rohkeasti kysellyt oman paikkakunnan yrityksiltä, ja vähän kauempaakin tutuilta suoraan rahallista tukea. Yksityisyrittäjänä ei mulla todellakaan olisi varaa tehdä tuosta noin vaan kuutta ulkomaan kisamatkaa (tai no… ”vain” viittä, koska SFU kustantaa EM-reissun, iso kiitos siitä yhdistykselle) Olen tälle kisakaudelle saanut rahallista tukea Ledil Oy:ltä, Rollsilta, Matti Hakamäki Oy:ltä, Kiinteistönvälitys Alanko Oy:ltä ja Natural Born Fishersiltä (ja omilta ihanilta kummeiltani <3). Kisavuosieni varrella olen vastavuoroisuuden nimissä tietysti tuonut yrityksiä esiin sekä ollut pitämässä hyvinvointiluentoja, toiminut pr-tilaisuuksissa ja esim. vetänyt treenitunteja. Pari viikkoa sitten pidin Ledilin työntekijöille yrityksen omalla salilla pienryhmätunnit. Hyödytään siis molemmin puolin!  

Nyt alkaa joinain päivinä jo kisavalmistautuminen painaa päälle, ja monesti saa treenissä tosissaan kysyä asennetta. Läsnäolon taito on tässäkin kohtaa tärkeä. Turhia kissanristiäisiä en edes harkitse, vaan keskityn olennaiseen. Töitä vähennän ja annan kaiken mahdollisen liikenevän ajan kotona olemiselle ja rentoutumiselle. Unta on priorisoitava, jotta jaksaa. Työ salilla, lenkkipolulla ja keittiössä on tehtävä; selittelyille ja vitkutteluille ei ole sijaa. Prepin loppusuoraa mennään ja kohta kisalavoilla punnitaan, miten lopulta kaikki sujui. Matkasta lavalle saan eniten irti juurikin silloin, kun osaan olla hetkessä; oli se sitten aamuinen lenkki raikkaassa ilmassa kuunnellen niitä lintuja , kova pusertaminen jalkaprässin alla tai ah, niin rentouttava kehonhuoltotuokio olkkarin lattialla. Tää on hieno laji, joka vaatii niin henkiseltä kuin fyysiseltä puolelta yllättävän paljon. Jos joku epäilee, voi itse kokeilla! Mä suorastaan rakastan tätä pitkäjänteistä ja määrätietoista puurtamista, jossa ei ole oikoteitä.

Aurinkoa FASTin lukijoiden kevääseen!