Marraskuussa alkanut kisapreppi on edennyt maaliin... Tällä hetkellä takana on jo kolmet kisat ja tärkein koitos on edessä nyt tulevana viikonloppuna. Suuntaamme siis isolla joukkueella Espanjaan Euroopan mestaruuskisoihin. Mulla on viikon välein kisat ja aika moni on kysellyt, miten toimin kisojen välisen ajan; mitä syön, miten treenaan? Entä miten lentomatkustaminen onnistuu kun on tarkka ruokavalio? Ja teenkö töitä tän kisaputken aikana?

Kisakevään ensimmäinen koitos oli reilu pari viikkoa sitten Ruotsissa Malmö Grand Prix:ssä. Malmöstä tarttui mukaan yleisen +163 cm pituussarjan pronssi sekä + 35-vuotiaiden sarjan voitto. Siitä oli tosi hyvä jatkaa ja erityisesti parantaa suoritusta, lookkia ja lavakuntoa Maltan Diamond Cupissa! Se kisa menikin parannusten myötä tosi nappiin, ja mut julistettiin voittajaksi sekä yleisessä + 163-senttisten että mastersien sarjassa. Ja voitin vielä overall- tittelinkin. Se viikonloppu ei unohdu koskaan - en kylläkään edes ole vielä sisäistänyt tapahtunutta! Viime viikonloppuna olikin vuorossa Serbian Diamond Dup, joka myös jäi elävästi mieleen, tosin lähes ainoastaan negatiivisessa mielessä. Ehkä tästä lisää jossain vaiheessa…  

Olen saanut aika paljon kyselyitä siitä, miten treenaan, mitä syön ja teenkö töitä tässä kisakauden aikana ja kilpailujen välissä. Samoin ihmisiä tuntuu kiinnostavan, miten lentomatkustaminen sujuu tarkkaa ruokavaliota noudattaessa ja myös, miten perhe suhtautuu tähän kaikkeen?

Ajattelin täällä blogissa vähän avata näitä juttuja. Haluan kuitenkin aloittaa ihan perusteista. Tätä blogia lukee moni ei-näin-tavoitteellisesti treenaavakin, joten on ehkä paikallaan selvittää, miten tähän on tultu. Olen treenannut kuntosalilla nyt kohta 20 vuotta. Näistä vuosista tavoitteellista ja edes jollain tapaa ohjelmoitua treeniä voin sanoa olevan 11 vuotta. Ekat kisat kävin vuonna 2011 ja sen jälkeen kisakokemusta on kertynyt paljon kotimaan ja ulkomaiden kisoista. Mulla on ollut vuosien saatossa kaksi eri valmentajaa, Bull Mentula ja Markku Tikka. Nyt olen kuitenkin viime aikoina valmentanut itseäni. Tämä on ollut pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä, urheilua. Elämäntapa, jolle perustan luo toimiva parisuhde, perheen, lähipiirin (ja kisakaudella sponsoreiden) tuki, optimaalinen harjoitteluympäristö, sopivan väljä työkalenteri ja muutenkin hyvät olosuhteet. Kilpaileminen monta kertaa vuodessa olisi lähestulkoon mahdotonta, jos nämä asiat ei olisi kunnossa.

Aika moni on kysynyt, miten pidän kisakuntoa yllä ja miten treenaan tässä kisojen välissä, kun aikaa on 6 viikkoa. Se on omasta mielestänikin suht pitkä aika pitää naiskehoa näin alhaisissa rasvoissa. Mulla on kokemusta kahdesta syksystä, jolloin ensimmäisen ja viimeisen kisan välissä oli lähes 2 kuukautta. Silloin kisoja ei ollut ihan viikon välein, ja voin sanoa, että vaikeita hetkiä oli.

Tähän kuuden kisan kevääseen valmistauduin hyvissä ajoin dieetin alussa. Tavoitteeni oli, että olen tosi hyvässä kunnossa ennen ekaa kisaa, niin ei tarvitse repiä kuntoa rasvattomammaksi kisojen välissä. Tässä onnistuin, ja nyt kun tilanne on kaikin puolin hyvä, niin olen ajatellut, että tärkein pointti on nyt olla rasittamatta kroppaa liikaa kisojen välissä. Ei siis treenin jälkeisiä hiittejä tai muutakaan ns ylimääräistä. Treenit ovat olleet siis aamukävelyiden lisäksi aika lailla peruspunttia maanantaista keskiviikkoon, jonka jälkeen keventelen treeniä ja alan tankata. Voin sanoa, että tämä on ainakin tähän asti ollut jopa helpompaa kuin aiemmin noina pitkinä kisasyksyinä. Kisaa ennen ja kisapäivänä tulee aina tankattua energiaa ja hiilareita reippaastikin, ja samalla siinä kropan ohessa mielikin ”tankkautuu” ja jaksaa taas loistavasti muutaman päivän. Ihan överiksi en ole tietenkään voinut ruokailuja ja herkutteluja kisan jälkeen heittää. Kunnon ravintolaruoka-annoksen jälkkärin kera tämä homma on oikein hyvin sallinut ja FASTin Roxeja on luonnollisestikin aina ollut takahuoneherkkuna. Niitä lähtee nyt EM-kisaankin mukaan! Kertoilen syömisistä lisää seuraavissa jutuissa.