Kevään kisaputki on tosi nopeasti edennyt viimeiselle viikolle. Tai no... ihan joka hetki ei ole tuntunut siltä, että aika varsinaisesti kiitäisi. Varsinkaan silloin, kun edellisestä ateriasta on kulunut 15 minuuttia ja odotan jo seuraavaa! Itsehän kirjoitin tässä taannoin hetkessä elämisestä. Noissa hetkissä sitä on ollutkin elämistä; kaikenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia olen päässyt kokemaan ja kuulostelemaan!

Kevät kisoineen, matkustamisineen, perheen luota poissaolemisineen, yllätyksineen ja pettymyksineen on todellakin tuonut mukanaan oikein tunteiden vuoristoradan. Mutta sitähän elämä just on. Ja urheilu. Treenissä itsensä puskeminen ja ajoittaisen kovankin nälän ja väsymyksen sietäminen on kysynyt kuuluisaa asennetta. 

EM-kisat oli mulle täydellinen pettymys. En päässyt kummassakaan sarjassa finaalikuusikkoon. Taso oli valtavan kova tietysti ja mun aiemmin toiminut tankkaus ei tuolla Espanjan lämmössä ja hotellissa lorvimisella toiminut. Lavalla kunto oli siis surkea! Mitä ajatuksiin tulee, niin muistan itse säikähtäneeni omia ajatuksiani kisan jälkeen: "Onko tässä mitään järkeä?" ja "Kannattaako mun ollenkaan enää lähteä viimeisiin kisoihin kun en pärjännyt?" Muistan myös tosi hyvin, miten näitä ajatuksia seurasi pettymys ja häpeäkin siitä, että olen pettänyt Suomen Fitnessurheilu Ry:n ja kaikki sponsorini. Itku tuli ja sain analysoitua viimeistelyn, kisan yleensä ja omat ajatukseni. Tunnin, parin kuluessa olin päättänyt korjata asiat ja tehdä parhaan mahdollisen suorituksen, erilaisilla viimeistelyillä ja asennoilla seuraavassa kisassa viikon päästä Lissabonissa. Hitto; kun olin päättänyt, niin motivaatio oli taas jossain tuolla taivaissa! Tää alla oleva hotelliaulan kuva on mun ihanan huonekaverin Niinan ottama. Kuvissa näkyy hyvin mun mindset tossa kohtaa, kun itkut oli itketty ja katse suunnattu eteenpäin. Kiitos muuten kaikille tsemppiviestien lähettäjille!

 

Viime postauksessa lupasin avata kisakauden ruokapolitiikkaa teille. Hurjan moni luulee, että fitnesskilpailijat eivät syö juuri mitään kisojen alla. Tietysti tapoja on monia ja valmistautumisia yhtä monta kuin on kilpailijaakin. Ja niin kuin nyt omalla kohdallani olen todennut, niin samalla tavalla syöminen ja viimeistely ei toimikaan joka kerta, vaan pitää tarvittaessa muuttaa suunnitelmaa.

Tämä viikon välein lavalle nouseminen on sopinut mulle kyllä hyvin, koska lihaksisto ehtii tyhjentyä sopivasti aina ennen seuraavaa kisaa ja hiilihydraattitankkausta. Kisapäivän iltana olen aina sallinut itselleni vapaan, mutta (suht) fiksun syömisen, koska "pään tankkaaminen" on ihan yhtä tärkeää mielestäni!  

Kevään neljään ensimmäiseen kilpailuun tankkasin suht reilusti. Maltalla jopa paljon kisoja kanssani kiertänyt siskoni kauhisteli ruoan ja hiilihydraattien määrää. Siellä otin 2 päivän tankkauksen, jolloin molempina päivinä otin noin 600 g hiilareita.  Sitten kilpailupäivän aamuna otin hotellin aamupalalla muroja, mysliä ja ananasta valkuaisten kera. Lavan takana meni sipsejä ja keksejä, reilusti. Siitä sain hyvät paineet lihaksiin ennen lavalle menoa. Noh, tämä sama ei enää ollut hyvä idea EM-kisoissa. Sen jälkeen muutin radikaalisti valmistautumista, ja ainakin viime kilpailussa Lissabonissa olin parempi. Toki kilpailijamäärä oli pienempi, mutta voitto tuli molemmista sarjoista (yleinen sekä Masters +35 v), kunto oli paljon parempi ja tiesin, että nyt on taas hommassa oikea suunta.  

Kisakauden keskellä on totaallisen ihanaa ja rentouttavaa viettää aikaa lasten ja Timpan kanssa. Saan olla ihan nollat taulussa ja se on tässä kohtaa tosi jees! Viime sunnuntaina vietettiin äitienpäivää. Olin todella väsynyt, kun saavuttiin reissusta sunnuntaiaamuna ja takana oli yök, niin rasittava yölento. Mutta olipa ihana päästä pienten unien jälkeen rakkaiden kanssa ravintola Kastuun Saloon syömään. Siellä nautiskelin vielä ihan "koko rahan edestä" ihanista ruoista ja jatkoin dieettiä vasta viimeisen juustokakkupalan jälkeen! Huomenna suunnataan Timpan kanssa kohti Diamond Cup Budapestia, kevään viimeistä kisaa. Sen jälkeen meidän perhettä odottaa ihana ansaittu loma. Ja mua palautuminen dieetistä. Siitä lisää ens kerralla.