Takana on nyt kevään kisakausi sekä kahden viikon loma Rhodoksella. Lomalta paluustakin on jo kaksi viikkoa, eli aika kyllä kiitää! Tämä kaksiviikkoinen on ollut melko työntäyteinen kisakauden ja loman aikana kasautuneiden hommien parissa. Mutta en valita! Kisaaminen on jännittävää ja reissuissa kokee vaikka mitä. Samoin loma tottakai tuli tarpeeseen koko perheelle ja rentoutti täydellisesti kehon ja mielen. Mutta kaiken tämän jälkeen oli ihana myös palata omiin tuttuihin kuvioihin ja normi arkeen. Tytöt tietysti ovat nyt kesälomalla, eli ei sitä ihan tavallista arkea, mutta kuitenkin; ihana olla kotona ja omissa rutiineissa.    

Viimeiset kisat eli Diamond Cup Budapest toukokuun 18.päivä oli omalla tavallaan tosi ikimuistoinen. Sain jo vähän väsyneestä kehostani suostuteltua ihan kelpo kisakunnon ja tulin toiseksi ihastuttavan Olgan voittaessa meidän sarjan. Tutustuin Olgaan Maltan kisassa, jossa hän tuli toiseksi mun jälkeen molemmissa sarjoissa. Kaikista ihaninta oli päättää kevään kisakausi tähän kisaan juuri siksi, koska Timppa pääsi mun mukaan huoltajaksi ja kannustusjoukoksi. Oli käsittämättömän upeeta todeta yhdessä siellä lavan takana että hei, nyt muuten lähtee kevään viimeinen kilpailu ja mä aion vetää täysillä! Niin tein ja se riitti hopeaan kevään päätöskisassa. Olin todella onnellinen ja tyytyväinen kuluneeseen kauteen.

 

Me päästiin ajoissa toisen suomalaiskisaajan, Helenan ja hänen miehensä kanssa lähtemään kisapaikalta. Ennen illan paluulentoa ehdittiin vielä hyvin nauttimaan Budapestin ravintolatarjonnasta, hauskasta seurasta ja lämpimästä lauantai-iltapäivästä. Olo oli ihan jeppis!!!

Suomessa käytiinkin vain kääntymässä ja heti seuraavana aamuna aikaisin suunnattiin jo uudestaan lentokentälle ja kohti Rhodoksen aurinkoa. Täytyy sanoa, että loma ja totaalinen relaaminen oli NIIN paikallaan tähän kohtaan! Loman päätin ottaa palautumisen kannalta, joten tiukkoja treeniaikatauluja saatikka ruokien tai itseni punnitsemista en reissussa kaivannut. Energiansaanti ja lepo lisääntyivät saman tien ja parin ekan päivän jälkeen alkoi olo olla jo tosi virkeä.

Tiesin kuitenkin, että puolen vuoden dieetin ja kisarumban jälkeen ei kroppa nyt ihan kahdessa päivässä palaudu. Eli vaikka olo friskaantui, niin priorisoin kunnon unia, riittävää energiansaantia ja kevyttä liikuntaa. Salilla käytiin, mutta suurin osa treeneistä oli satujumppaa verrattuna normi treeniin. Kelpo sali muuten toi Colossus Gym (jos lomailette Ialysoksessa)! Aamukävelyllä pitkin poikin lähiseutua käytiin joka aamu tyttöjen kanssa tai kahdestaan. Oli myös upeaa tehdä venyttelyt tai vatsajumpat siinä Välimeren rannalla ja pulahtaa sen jälkeen uimaan, ilman minkäänlaista kiirettä mihinkään. Parhautta!

  

Joka päivä siis tuli kuitenkin liikuttua kun keskustaan, salille ja kauppaan mentiin kävellen. Ruokien suhteen mulla oli lähtökohtaisesti se asenne, että syön vatsan täyteen terveellistä sapuskaa ja pidän säännölliset ruokavälit. Muutama kunnon herkkuhetkikin mahtui lomaan ja silloin niistä todellakin nautin. Kirein kisakunto jäi muistoihin parin ekan päivän aikana. Terveyden ja olotilan kannalta mulla oli ”missio” saada pari kiloa painoa ylöspäin. Se oli ihan mielekäs missio pitkän dieettikauden jälkeen! Mitään mässäilyövereitä siihen ei kylläkään vaadittu; ihan perus 5 kertaa päivässä ateriointi, terveellistä sapuskaa, maha sopivan täyteen. Mutta niinkun aina kisadieetin jälkeen mulla (ja varmasti kaikilla) on elimistön nälän ja kylläisyyden säätelyhormonit siinä asennossa, että niitä ”jotain vois kyllä vielä syödä”-signaaleja tuli vähän väliä. Aika kovana sai jälleen pysyä, ettei niihin ihan joka kerta vastannut syömällä liikaa ja kerryttämällä siten parin kilon sijasta parikymmentä.

 

Nyt ollaan siis oltu koto-Suomessa jo pari viikkoa ja viikon verran olen nyt treenannut valmentajani Hanna Saarion tekemällä ohjelmalla. Samainen tyyppi on tehnyt mulle ns reverse dieetin ja olen nostanut energiansaantia keskimäärin 2500 -2600 kaloriin. Joitakin poikkeuksiakin syömisiin tässä kohtaa mahtuu, kuten meidän leipomat sämpylät ja mokkapalat. Ne on off-seasonin nautintoja, joiden jälkeen treenikin potkii muhevasti! Paino on nyt noussut kireimmästä kisakunnosta aika tarkkaan 3 kiloa. Se tosiaan tuntuu olossa todella positiivisesti; nukun, jaksan touhuilla kaikenlaista ja töissä on kivaa. Kovin paljon en tuosta nyt kuitenkaan nostele elopainoa; hitaasti tuonne elokuun alkuun kilo, puolitoista ehkä. Tässä alla tältä viikolta kuntoa ja eväitä. 

 

 

Olen seurannut kisadieettien alussa ja lopussa myös labra-arvoja, mm kilpirauhasarvoja. Reilu viikko sitten kävin kokeissa taas. Dieetin aikana alaspäin nyökähtävä T3-arvo oli palannut viitearvon rajalle. Samoin mitattiin monia muita arvoja, mm ferritiini, joka oli vajaa vuosi sitten aika alhainen. Siihen otin maajoukkuelääkäri Vilho Aholan ohjeistuksen mukaisesti rautakuurin ja nyt rautavarasto on pysynyt hyvänä. Suosittelen muillekin kilpailijoille tiettyjen veriarvojen kontrollointia säännöllisesti. Samoin kehon kuuntelu ja palautumisen optimointi on tosi tärkeää. Olisi tyhmää lähteä uuteen kisakauteen, jos ei ole edellisestäkään selvinnyt kunnolla, tai lähtökohdat ei olisi muuten hyvät. 

Nyt näyttää siis siltä, että voin tosiaan suunnitelman mukaisesti kilpailla myös syksyllä ja todennäköisesti täällä kotimaassa on ekat kilpailut. Fitness Expo ja siellä pidettävä kansainvälinen Nordic Cup kutsuu siis lokakuun alussa. Olen miettinyt myös SM-kilpailuun osallistumista samaisessa tapahtumassa. Olisi super mahtavaa kiivetä legendaariselle SM-lavalle suomalaisten upeiden kilpasiskojen kanssa! Expon jälkeen olen laittanut kalenteriin muutamat potentiaaliset World Ranking-kisat Euroopassa. Näillä näkymin mikäli kaikki menee hyvin, syksyn ja koko vuoden kilpailukauden päättää kahdet MM-kilpailut, ensin yleiset ja sen jälkeen masters-kilpailijoiden mittelöt. Siinä on syksyksi puurtamista!

 

Tämän viikon maanantaina juhlistettiin kevään mitalisaalista Salon Gym & Fitness Centerillä. Kiitos kaikille muistamisesta ja ihanista rupatteluhetkistä. Erään ihanan asiakkaani tuomaan korttiin tiivistyy esimerkiksi juurikin tämän kisavuoden koitokset. Sitä mottoa voi kyllä soveltaa muutenkin elämässä <3