Viime teksteissä olen hehkuttanut hyvää oloa ja jaksamista. Kun energiaa tulee ja kroppa pystyy paremmin palautumaan, on olotila ihan eri sfääreissä, kuin vaikka huhtikuussa ennen tämän vuoden ensimmäisiä kisoja. Toisaalta, vaikka dieetin loppumetreillä olo on välillä väsynyt ja nälkäkin vaivaa monta kertaa päivässä, niin periaatteessahan homma on helppoa; toimii vaan ”grammantarkasti” ohjelman mukaan, tekee tarpeen vaatiessa muutokset ruoka- ja treenimääriin ja kunto etenee kohti tavoitepäivää. Kaikki ei ole kuitenkaan välttämättä niin helppoa ja simppeliä dieetillä, eikä sen jälkeenkään. Saati sitten kisakausien välissä parin kuukauden mittaisella offilla. Mitä haasteita voi olla offilla heti kisojen jälkeen.

Halusin kirjoittaa tämän tekstin osoittaakseni, että en ole superihminen - tällä termillä jotkut todella ovat kutsuneet mua! Minäkin joudun tekemään valintoja, joissa punnitsen, toimiako mielihalun vai järjen perusteella. Itse asiassa aina kisojen jälkeen ymmärrän elämäntapamuutosasiakkaitani ja jojo-laihduttajia todella hyvin! Usean kuukauden mittaisen dieetin jälkeen elimistö kaipaa ravintoa ja ruoka pyörii mielessä, vaikka vatsa olisikin täynnä. Runsaan syömisen tarve on tällaisessa tilanteessa monesti sekä fysiologista että psyykkistä. Omaa tilannettani kisakauden jälkeen vertaan monesti dieetillä laihduttaneisiin ihmisiin. Heillä tilanne on vähän samankaltainen, mitä itselläni ja monilla muilla kilpailijoilla kisojen jälkeen; kun tietty päivä on saavutettu ja kroppa saatu tavoitetilaan, niin energiansaantia aletaan (ja varsinkin kisadieetin jälkeen pitää) nostaa. Tässä kohtaa saattaa tulla ”hanat auki”- fiilis ja tuntua, että mikään ei riitä, kun ruoasta on kyse. Varsinkin, jos on haaveillut sokerisista ja rasvaisista herkuista ja antaa mielihaluilleen dieetin jälkeen hallitsemattomasti valtaa, on tie takaisin lähtöpisteeseen pedattu ja alkuperäinen paino jopa korkoineen saavutettu nopeammin, kuin välttämättä itse edes ymmärtää. Painon nousun lisäksi tilanne saattaa vaikuttaa mielialaan ja sitä kautta kaikkeen muuhunkin.

Niin kuin sanoin, ymmärrän dieetin jälkeistä olotilaa ja mielihaluja hyvin. Olen kokenut sen monta kertaa. Mulla ei juurikaan pyöri varsinainen roskaruoka tai suklaat tms mielessä (joo, herkuttelen joskus myös), vaan esim. ihan perus pottumuusi uunilohen kera, höystettynä saaristolaisleivällä. Tästä tai muusta kunnon hyvästä kotiruoasta monesti haaveilen, kun nälkä dieetillä painaa. Sitten kun dieetti on ohi, ja on pakkokin nostaa energian saantia, onkin haastavaa pitää nuo nostot maltillisena. Huh! Mieli kehottaa monesti ottamaan lisää tai vielä jälkkäriä päälle. Kun olen itseäni tässä valmentanut, niin jotenkin se, että ei ole ulkopuoliselle ”tilivelvollinen”, tuo omaa haastettaan tähän hommaan. Alun perin mietin, että annan painon nousta vaan 4-5 kiloa tässä ennen seuraavaa kisapreppiä ihan vaan sen takia, ettei dieetistä tule liian tiukka tai pitkä. Noh… miten onnistuin? SUHT hyvin. (Muistutan tässä kohtaa, että puhun nyt itsestäni fitnesskisaajana - kuntoliikkujan tai elämäntapamuuttujan ei kannata yhtä tai kahta kiloa tuijottaa. Lisäksi haluan korostaa, että ihan näin tarkasti en pohdi ruokailuja ja painon heilahteluja pidemmällä off-kaudella!) Jep, suht hyvin onnistuin – vähän vajaa 6 kiloa tuli mutta sen vuoksi aloitinkin napakasti kisadieetin nyt ja olen todella innoissani tulevasta. Mutta haastetta on ollut! Jos olisin noudattanut kaikkia mielitekoja ja kuunnellut sitä ns valheellista nälkää joka, tai edes joka toinen kerta, olisin paisunut hirmuisesti. Liika paisuminen tässä välissä, jos koskaan ei ole hyvästä.

Oon mennyt muutamat viime viikot ilman ruokapuntaria, mutta laskenut suurpiirteisesti energian saantia mielessäni. Mulle on kehittynyt aika hyvä laskuri korvien väliin näinä vuosina. Välillä olen lyönyt päivän saannit fineli- laskuriin selvittääkseni tilannetta tarkemmin. Huomasin jälleen, että mieliteot sekä ”valenälkä” kummasti väheni, kun se noin 5 kiloa oli tullut lisää ja energiansaanti oli hiukan päälle 3000 kcal per päivä. Tässäkin huomaan, miten tärkeää RIITTÄVÄ energian saanti on ihan syömisen (ja painon-) hallinnassa! Tässä on sellainen hyvä olo ja olen tyytyväinen muutenkin. Ja mikä on tärkeää myös; energian saanti (oikeasta ruoasta) on runsasta ja todellakin riittävää, eikä samat mieliteot ja vääristyneet nälkäsignaalit vaivaa. Huippu olo!

Eilen alkoi siis syksyä varten kisapreppi ja tein taas itselleni tarkan ohjeen, jonka mukaan edetä ja teen muutoksia tarvittaessa. Kävin eilen myös Synlabissa labrakokeissa selvittämässä mm kilpirauhasarvot ja otatin samalla urheilijan terveyspakettiin kuuluvat laajat kokeet. Sain tänään vastaukset ja todettiin fitnesslääkäri Vilho Aholan kanssa, että niidenkin osalta palautuminen on toteutunut ja uutta kautta päälle vaan. Pieni rautalisä hieman laskeneen ferritiinin vuoksi sovittiin aloitettavan. Nyt siis painan kohti syksyä. Dieetti etenee taas tässä muun elämän lomassa ja kun kisoja kohti mennään niin ajatukset taas enenevässä määrin (hämärtyy, hehe! ..ei vais..) ..vaan kohdistuu tuleviin skaboihin ja samalla vähennän hiukan töitä.

Seuraavassa tekstissä puhun välillä jostain ihan muusta, kuin kilpailemiseen liittyvistä aiheista. Elämä on kuitenkin paaaaaljon muutakin, kuin tätä kisaamista ja kaloreiden träkkäämistä. Uskokaa tai älkää,  pyörittelen mielessäni siis muutakin kuin näitä, vaikka viime tekstit on vähän näitä samoja aiheita käsitelleetkin. Jos sulla rakas lukijani on mielessä jotain, niin lata vaikka IG:ssä viestiä, mistä toivoisit mun kirjoittavan! 

AIVAN IHANAA HEINÄKUUN LOPPUA JUURIKIN SULLE!

Ps. Otsikkokuvassa ihanat Elite Pro- body fitness- kilpailijat Henriikka Kemppinen ja Heini Hakalahti. Kuvan otti biksukisaaja Iida Peltonen muutama viikko sitten Vierumäen Fitness Summer Camp- tapahtumassa.  

 

.