Ah, syksy on täällä! Tuoksut, värit, aamujen raikkaus ja ihanat pimenevät illat. Mun mielestä perus arki on tosi jees! Arkirutiinit luovat pysyvyyttä, turvallisuutta ja sellaisen perus poljennon tähän elämään. Syksyn raikkauden innoittamana löysin itseni taas blogin äärelle. Viime tekstin jälkeen sain hyviä ehdotuksia teksteihin ja aion tässä paneutua erään lukijan toiveesta itsensä motivoimiseen. Jatkossakin otan toiveita huomioon, tosin tekstejä ilmestyy sitä mukaa, kuin niille saan tärkeämmiltä asioilta varattua aikaa.

Miten siis tsemppaan itseäni? Mikä motivoi vuodesta toiseen treenaamaan salilla, lähtemään lenkille vaikka sataa, syömään suunnitelmallisesti ja terveellisesti (kisakaudella kylläkin ei-niin-terveellisesti, vaan jopa liian niukasti tarpeeseen nähden), jättämään usein väliin kissan ristiäisiä ja menemään ajoissa maate joka ilta? Miksi teen tätä?

Jokaisen tekemisen taustalla on joku tarkoitus. Sellainen, joka tuottaa itselle tavalla tai toisella hyvää oloa, joko välittömästi tai pidemmällä aikavälillä. Sen taustalla, että jaksaa ja haluaa vuodesta toiseen tehdä tiettyjä asioita, on vaikuttamassa itselle merkitykselliset asiat.

Olen aina sanonut, että fitness urheiluna VAATII pohjalle fitneksen elämäntapana. Ennen kuin edes haaveilee kilpailemisesta ja näyttävästä lavakunnosta kaikkine siihen liittyvine vaatimuksineen, on mun mielestä elämäntavan oltava oikeanlainen. Riittävä syöminen ilman pelkoa esim hiilareista tai kehonpainon vaihteluista, unen ja palautumisen priorisointi, mutta myös taito treenata kovaa ja nousujohteisesti on oltava hyppysissä ilman sen suurempia ponnisteluja. Fitness on ollut mulla elämäntapana ennen, ja tulee olemaan myös jälkeen kilpauran. Elämäntapaan liittyviin valintoihin mulla vaikuttaa ja niitä ohjaa itselleni todella merkitykselliset asiat: terveyden vaaliminen, oma vireystila ja ennen kaikkea se, että pystyn olemaan hyvä, rakastava ja esimerkillinen äiti meidän lapsille. Haluan olla myös hyvä vaimo ja huolehtia omasta ulkonäöstä ja jaksamisestani! Nämä arvot vaikuttavat vahvasti siis elämäntapaan liittyvien valintojen taustalla.

Mutta hmmm… Miksi sitten revin itseäni kisakuntoon, treenaan välillä kaloreilla, saatan olla välillä ärtynyt välillä dieetillä, tai miksi sitten matkustan 6 viikonloppua putkeen maailmalla, poissa kotoa, jos noi edellä mainitut asiat on mulle niin tärkeitä? Näiden(kin), ei niin vireystilaa ja loistokasta vanhemmuutta vaalivien asioiden taustalla on tarkoitus. Syy. Arvot. Olen ensinnäkin sitä mieltä, että jokaisella meillä tulisi olla joku ”oma juttu”, jota kohtaan kokee intohimoa (oli se sitten fitness, kutominen, maalaaminen, puutarhan hoito tai mikä ikinä). Se jo pitää mielen virkeänä ja toimii sellaisena köyhän miehen tai naisen terapiana. Mä oon lisäksi aina arvostanut itsensä haastamista ja ei-niin-helpolla-päästämistä. Tämä oli muun muassa syy, miksi menin aikanaan inttiin, kotiutuen vuoden kuluttua reservin vänrikkinä (toki tässä oli myös muita arvoja taustalla, mm vahva isänmaallisuus, mutta ei tässä siitä enempää). Multa on monta kertaa kysyttykin, miten jaksan ja miksi kilpailen. ”Vieläkö sä jaksat vetää noita dieettejä!?”  Lisäksi mulla on myös kunnianhimoa. Mussa asuu urheilija, joka haluaa ehkä kenties viimeisimpinä kisavuosinaan saavuttaa jotain suurta urallaan. Voitonnälkä vie mua myös eteenpäin. Kilpailen fitneksessä kuitenkin terveyden ehdoilla. Siinä mielessä arvot on mulla järjestyksessä. Lisäksi koen, että voin tämän oman urheiluni ja kilpailujeni kautta olla esimerkki tytöille; näyttää, että tämä on kuitenkin VAIN urheilua. Se ei määritä sua ihmisenä eikä epäonnistumisten tulee kaataa koko elämän palettia nurin. Teen myös kaikkeni, että tästä kehon rasvattomuutta ihannoimasta lajista ei pinty tyttöjen päähän sellaista kuvaa, että naisen kuuluu näyttää lavakunnossa olevalta fitnesskilpailijalta. Olen mielestäni onnistunut tässä asiassa hyvin!

 

Palataan tohon itseni tsemppaamiseen. Vedän tiukat treenit, syön suunnitelmallisesti, priorisoin unta, teen muita tavoitetta tukevia asioita, kun tiedän, että ne nimenomaan palvelee näitä mun tärkeinä pitämiä asioita. Miten ne konkreettisesti näkyy arjessa:

Asetan itselleni tavoitteita, sekä niille välietappeja, joiden saavuttaminen motivoi ja vie lähemmäs isompaa tavoitetta. Kisaamisen suhteen asetin lähes 2 vuotta sitten tavoitteeksi olla tänä vuonna 3 parhaan joukossa maailmanlistalla. Aloin heti tehdä asioita sen eteen, kun päätös perheen tuesta asialle tuli. Kausi on vielä kesken, mutta hyvältä näyttää tämän tavoitteen suhteen.

Käytän mielikuvia ja ns tunnesurffausta: Tsemppaan itseäni mielikuvilla, joissa olen saanut parhaan lavakunnon tai jossa tunnen itseni fressiksi, voimaantuneeksi ja itsevarmaksi ennen kisaa. Käytän myös aika paljon tiukkoina hetkinä treenissä ajatuksia kuten: ”Jos mä tän askelkyykkysarjan teen loppuun asti, mä voitan seuraavan kisan!” tai ”Siellä ne muutkin treenaa ja tekee parhaansa oman suorituksensa eteen, joten laitahan tyttö tossua toisen eteen!”. Nykyäään myös musiikki (lähinnä Rammstein) toimii uskomattomana voimabuusterina Sudio-kuulokkeissani. Itse asiassa olen oikein ihmetellyt, miksi en aiemmin ole ”keksinyt” tätä nappikuulokejuttua treenin aikana. Sen sijaan olen painellut menemään manaten välillä salilla pyörivän radiokanavan vaginavoidemainoksia.

Iltaisin käydessäni läpi kulunutta päivää, mietin, mistä olen kiitollinen sekä pohdin, olenko sinä päivänä tehnyt kaiken voitavani tavoitteen eteen. Joskus se tarkoittaa treenin väliinkin jättämistä, kuten esim. nyt kun olen ollut pari päivää flunssassa. Joskus se on posetreenin tekemistä, vaikka ei olisi jaksanut, aamulenkillä kaikkien suunniteltujen mäkiveto-osuuksien tekemistä tai ajoissa nukkumaan menemistä ja rientojen väliin jättämistä. Sen tiedostaminen, että JOKAINEN valinta merkitsee, motivoi mua todella paljon! Näin tiedän, että ihan pienilläkin asioilla voin edetä kohti tavoitetta. Valinnan hetkellä voin siis itse miettiä, kuljenko kohti tavoitetta, vai pyllistänkö sille.

Käytän myös paljon muita psyykkisen valmennuksen keinoja itseenikin. Erilaisia tunteita, ajatuksia ja mielihaluja tulee jatkuvalla syötöllä. Olen oppinut eriyttämään näitä mielen tuottamia haihatuksia, ikään kuin ne olisi irrallisia, pään yläpuolella pyöriviä pilviä (ehkä saatan joskus olla itsekin kuin pilvessä, mutta mitä väliä!) Katselen ja tarkkailen niitä hetken ja päätän, että voin toimia eri tavalla, vaikka mieli koittaisi saada tarttumaan juuri kaupasta kiikutettuun vastaleivottuun leipään, ottamaan jälkkäriksi pakastimesta jotain hyvää tai saada jättämään viimeiset sarjat salilla väliin. Helppoa tämä ei aina todellakaan ole, mutta ainakin olen tiedostanut, että ihan jokaisen mielihalun ja tuntemuksen mukaan ei tarvitse ryntäillä.   

Nämä mun käyttämät keinot on joka päivä läsnä. Niitä voin hyödyntää kaikkeen tekemiseen. Myös sinä lukijani voit käyttää niitä omassa elämässäsi, ihan perus arjessa, kuin myös urheilussa, parisuhteessa, lasten kanssa, vähän kaikessa. Kivaa syksyä just Sulle!