Onnellista uutta vuotta kaikille! Toivottavasti vuoden vaihtuminen sujui hyvin ja akut on ladattu näiden pyhien aikana. Me juhlittiin rakkaan siippani pyöreitä vuosia rakettien paukkuessa ja nautittiin ystävien kanssa yhdessäolosta. Ikimuistoinen vuoden vaihde siis monella tapaa! Vuoden vaihtuessa yleensä pysähdytään miettimään, mitä kulunut vuosi on tuonut ja mitä haluaa tulevalta vuodelta. Tavoitteita onkin hyvä asettaa, koska ne ohjaavat toimintaa ja motivoivat. Mutta monesti me jäämme odottamaan ja suunnittelemaan tulevaa. Timpalle pitämässäni maljapuheessa otin esiin sen mielestäni tärkeän asian, että pitäisi ymmärtää nykyhetken tärkeys ja kokea elo ja onni juurikin siinä. 

Dieetillä pääsin treenaamaan nykyhetkestä nauttimista ja pienten onnen hetkien löytämistä ihan toden teolla. Silti ainakin loppuviikkoina sain itseni kiinni siitä, että todella ODOTIN tätä aikaa! Mielessä oli monesti, että ”sitkun” dieetti on ohi, alan valmistaa monipuolisemmin kasvisruokia ja sitkun reverse eli dieetistä paluuruokavalio alkaa, teen sitä ja tätä. Ja sit mennään vähän reissuun ja jouluna syön sitä ja tätä ja nautin, sit mulla on aikaa enemmän jne jne. Totta on, että ”aikaa on nyt enemmän” (tai sitähän on 24h/vrk jokaisella… miten sen sitten priorisoi milloinkin); dieetillä piti panostaa treeniin tunteja päivässä, jos meinasi pärjätä. Ja esim reissuun lähteminen on kyllä ..hmm.. hivenen vaivattomampaa, kun ei tarvitse suunnitella lähes minuutilleen ja grammalleen ruokailuja taikka miettiä, missä ja milloin pääsee salille. Ruokailusta puheenollen, yksi suurimmista syistä dieetin loppumisen odotukseen oli juurikin ruoka! Nälkä ja väsymys oli monessa hetkessä läsnä, ja perus asiakasohjauksiin ja kotona hyvähermoisena olemiseen sai todella panostaa. Kun ruokaa ja sitä myötä energiaa on nyt tullut koneeseen enemmän ja unikin sitä myötä parantunut, on mun olo NIIN erilainen ja nautin joka hetkestä ilman, että joudun tekemään isosti töitä sen eteen. Tätä mä odotin! En silti sano, että dieetti olisi ollut kamalaa aikaa, päinvastoin. Erityisesti dieettien aikana olen aina lisännyt jollain tapaa henkistä kapasiteettiani. Kuulostaa mystiseltä, mutta tässä vähän selitystä alla.  

Sen lisäksi, että dieetillä pääsee treenaamaan itsekuria ja motivaatiota, oon lukenut ja kuunnellut aika paljon läsnäoloon, onnellisuuteen ja hyvinvointiin liittyvää kirjallisuutta ja tehnyt elämää ja olemista ravisuttavia oivalluksia. Yksi havahduttavimmista ahaa-elämyksistä on ollut se, että jos suurimman osan ajasta ajatukset ja keskittyminen on jossain muualla kuin tässä ja nyt, ei tule eläneeksi täysillä. Kun miettii, miten paljon keskittyminen ja ajatukset yleensäkin ihmisillä on kaikenlaisessa suunnittelussa, odottamisessa, somessa, uutisten ja sovellusten turhassa pläräämisessä ym, niin saattaa olla että selvästi suurin osa ajasta hukkuu vain näihin. Todellista tässä hetkessä elämistä ja läsnäoloa on ehkä yhteensä tunti päivässä! (arviot eivät perustu mihinkään tutkittuun tietoon, ne on puhdasta mutua!) Näin ollen voisi ajatella TODELLA ELÄVÄNSÄ 90 vuoden sijaan ehkä viisi vuotta. Tämä on ollut mulle suhteellisen pysäyttävä oivallus. Jos ajatukset ovat suurimman osan ajasta esim. palkkapäivässä, lasten aikuistumisessa, somepäivityksissä, uudessa kodissa tai jossain ”sitkun”-hetkessä, esim. monien kiireisten ihmisten kaipaamassa ”sit mulla helpottaa”- viikossa, ei tule oltua läsnä ja elettyä juuri sitä kyseistä hetkeä. Vaikka siinä voisi olla vaikka mitä hienoa aistittavaa ja elettävää, ja siitä voisi saada paljon enemmän ”irti”.

Tietysti suunnitellakin pitää, eihän kukaan voi pelkästään vain leijjailla nykyhetkessä aistit avoimina fiilistellen. Mutta pointti onkin se, että havahtuisi siitä tekemisen, jahkailun ja somepläräilyn moodista läsnäolemiseen ja aistimiseen. Kannattaa kokeilla. Mä olen viime vuosien ja kuukausien aikana tehnyt muutamia konkreettisia tekoja tämän asian parantamiseksi ja samalla huomannut, että onnellisuuden ja levollisuuden tunne on ihan oikeasti lisääntynyt. Näitä juttuja on seuraavat:

Aikaisen aamun oma aika

Dieettien aikana tehnyt aamulenkit on jotenkin kasvattaneet mut aamun rutiineihin. Ne on vuosien aikana pikkuhiljaa muovautuneet. Tällä hetkellä rutiinia on herätä viiden jälkeen tunnin tai kahden lenkille, jonka jälkeen teen kehonhuoltoa ja meditoin hetken. Näin aikainen herätys olisi muutamia vuosia sitten kuulostanut omasta mielestäni täysin mahdottomalta, mutta nyt en luopuisi tästä mistään hinnasta. En ole laatinut itselleni mitään tarkkaa, täysin kelloon sidottua treeniä tai vaatimusta meditaation tai venyttelyiden suhteen, vaan teen fiilispohjalta ja jos ollaan esim siskon luona yötä, menen vähän lyhyemmän ja myöhäisemmän lenkin ja saatan jättää meditaation väliin. Mutta oma aika aamulla on kullanarvoista ja kun saa hiljentyä ja koota ajatukset ennen työpäivää ja arjen vaatimuksia, koen olevani päivällä täynnä tarmoa, keskittynyt ja parempi ihminen. Aikamoista hypetystä, mutta niin totta, ah!  

Sometilien poistaminen kännykän näytöltä ja ilmoitusten estäminen

Kun poistin sometilit näytöltä, en niihin edes ole juuri hakeutunut. Tai no, on ne mulla kännykässä mutta viimeisellä näytön sivulla ja kaikki kaksi sovellusta yhdessä ja samassa kansiossa, josta niitä ei toden totta tule kaivettua läheskään niin usein, kuin jos ne olisi etusivulle heti näkyvissä. Myöskään ilmoituksia näistä ei tule, saatikka kuulu mitään ääntä niistä. Tämä on ollut iso juttu, joka selkeästi on lisännyt sellaista levollisuuden tunnetta.

Panostaminen todelliseen läsnäoloon arjessa

Tämä on ollut taka-ajatuksena, kun olen selkiyttänyt työ- ja vapaa-ajan eroa. Olen tehnyt jo vuosia niin, että merkkaan etukäteen kalenteriin ajat asiakkaille ja toimistoajalle. Koskaan näiden aikojen täydellisessä noudattamisessa ei tule mestariksi, mutta nykyään, vuosien harjoittelun tuloksena olen siinä jo suht hyvä – ja kun rajat ja työajat ovat selkeät, voin keskittyä töissä töihin ja kuhunkin asiakkaaseen yksilöllisesti, kotona läsnäoloon perheenjäsenten kanssa tai kotitöihin tai vain olemiseen, treenissä treeniin jne. Nyt harkitsen jopa pienen työtilan vuokraamista, jotta saan kotoa konttorin ja työasiat pois. Tämä palvelisi ihan kaikkia osapuolia; lapsia, parisuhdetta, asiakkaita, itseäni, treenikehitystä…

Tässä muutamia keskeisiä asioita, jotka ovat parantaneet omaa keskittymistäni ja lisänneet tosiaan aidosti onnellisuuden tunnetta. Kokeilisitko sä jotain näistä, jos tuntuu, että mieli laukkaa tai olo on levoton?